Toiminnan hyväksyttävyys

Kun toiminnan harjoittaja aikoo ryhtyä käyttämään ionisoivaa säteilyä, hänen on haettava kirjallisesti turvallisuuslupa Säteilyturvakeskukselta. Jos toiminta on vapautettu turvallisuusluvasta, mutta se on turvallisuusluvasta vapauttamista koskevassa päätöksessä määrätty ilmoitettavaksi Säteilyturvakeskukselle, on tehtävä ilmoitus säteilylaitteen käytöstä.

Jotta säteilyä voidaan käyttää turvallisesti, on toiminnan harjoittajalla oltava riittävä säteilyn käyttöorganisaatio, asianmukaiset tilat ja vaatimukset täyttävät laitteet, tarvittava asiantuntemus sekä pätevä ja koulutettu henkilökunta. Vain sellainen säteilyn käyttö on hyväksyttävää, joka täyttää säteilylainsäädännön vaatimukset ja siinä esitetyt perusperiaatteet (oikeutus- optimointi- ja yksilönsuojaperiaatteet).

Säteilyn käyttöä suunniteltaessa huomioitavia asioita ovat muun muassa:

• tilat ja rakenteellinen säteilysuojaus, työalueiden luokittelu

• laadunhallintajärjestelmä

• laadunvarmistus

• toimintaohjeet, turvallisuuden varmistamistoimenpiteet

• säteilyn käyttöorganisaatio, vastaava johtaja ja muut vastuuhenkilöt, vastuut, velvollisuudet, tehtävät

• pätevyysvaatimukset täyttävä henkilöstö ja asiantuntijat

• henkilöstön säteilysuojelukoulutus ja opastus

• säteilytyötä tekevien työntekijöiden luokittelu, säteilyaltistuksen seuranta ja terveystarkkailu

• laitteet, niiden vastaanottotarkastukset ja huollot

• säteilylähteiden ja -laitteiden suojaaminen asiaankuulumattomien haltuun joutumiselta

• toiminnan arvioinnit ja auditoinnit

• säteilylähteiden kirjanpito

• tiedonkulku

• ilmoitukset viranomaisille

Toiminnan suunnitteluvaiheessa on arvioitava toiminnasta aiheutuvat säteilyaltistukset ja verrattava niitä enimmäisarvoihin ja mahdollisiin annosrajoituksiin. Enimmäisarvot ovat säteilyasetuksessa säädettyjä annosrajoja, joita työntekijälle tai väestön yksilölle säteilytoiminnasta aiheutuva efektiivinen annos tai tiettyjen kehonosien ekvivalenttiannos ei saa ylittää.

Koska mitään turvallista säteilyaltistuksen kynnysarvoa ei nykyisen tiedon mukaan ole, ei riitä, että säteilyaltistuksen osoitetaan olevan enimmäisarvojen alapuolella. Säteilytoiminta on hyväksyttävää vasta, kun on selvitetty ja tarvittaessa toteutettu käytettävissä olevat toimenpiteet altistuksen pienentämiseksi pienimpään mahdolliseen altistukseen mikä kohtuullisin kustannuksin ja käytännöllisin keinoin on mahdollista saavuttaa.

Säteilyturvakeskus on asettanut säteilyasetuksen 7 §:n perusteella enimmäisarvoja alempia raja-arvoja eli annosrajoituksia. Annosrajoitukset ovat lähdekohtaisia rajoituksia, jotka ovat perusteltuja optimointi­periaatteen toteuttamiseksi ja eri säteilylähteistä aiheutuvan altistuksen huomioon ottamiseksi. Annosrajoituksia on annettu esimerkiksi sädehoito- ja röntgentilojen säteilysuojauslaskelmia varten (ohjeet ST 2.2 ja ST 3.6) ja potilaan kotiuttamista varten isotooppihoidon jälkeen (ohje ST 6.3).

Toiminnan suunnitteluvaiheeseen kuuluu säteilyn käyttöä koskevan laadunhallintajärjestelmän luominen. Järjestelmän tulee kattaa säteilytoiminnan kaikki vaiheet: suunnittelu, toiminta ja käytöstä poistaminen.