Hampaiston ja kasvojen alueen röntgentutkimukset ovat hammaslääkärille tärkeä apuväline diagnosointiin ja hoidon seurantaan. Erityyppisiä hampaiston röntgentutkimuksia suoritetaan vajaassa 2000 toimipaikassa ympäri Suomea. Hammasröntgentutkimuksia tehdään kaikkiin röntgentutkimuksiin nähden paljon, mutta tutkimukset kohdistuvat pienelle alueelle ja aiheuttavat potilaalle suhteellisen pienen säteilyannoksen. Röntgenkuvat otetaan aina hammaslääkärin oikeutusharkinnan ja päätöksen mukaan, eikä niitä tehdä rutiininomaisesti ilman potilaskohtaista tarveharkintaa.
Hammasröntgenlaitteet
Hampaiston röntgentutkimuksia tehdään hammasröntgenlaitteella, jolla kuvataan suunsisäiselle kuvailmasimelle (intraoraaliröntgenlaite), panoraamatomografiaröntgenlaitteilla ja kefalostaateilla sekä kartiokeilatietokonetomografialaitteilla (KKTT-laite).
Intraoraaliröntgenlaitteessa kuva taltioidaan suun sisälle asetettavalle filmille tai digitaaliselle kuvailmaisimelle. Laitteella kuvataan yksittäisiä tai muutamia vierekkäisiä hampaita. Potilaalle yhdestä kuvasta aiheutunut säteilyannos on luokkaa 0,01 millisievertiä (mSv), joka vastaa noin vuorokauden altistumista ympäristön taustasäteilylle. Hammasröntgenlaitteiden viime aikoina tapahtunut digitalisointi on vähentänyt erityisesti intraoraalikuvauksista aiheutunutta säteilyannosta. Intraoraaliröntgenlaitteita on Suomessa käytössä kaikkiaan noin 4800 ja kuvausmäärä vuodessa on noin 2,1 miljoonaa.
Panoraamatomografiaröntgenlaitteessa säteilylähde eli röntgenputki ja kuvailmaisin kiertävät vastakkain puoliympyrärataa potilaan pään ympäri, jolloin saadaan kuvattua koko hampaiston alue samaan kuvaan. Kuvan onnistumisen kannalta on tärkeää, että potilas on aseteltu oikein laitteessa olevien merkkivalojen avulla. Säteilyannos panoraamakuvauksessa on noin 0,02 mSv vastaten parin päivän aikana ympäristöstä saatavaa taustasäteilyä. Panoraamatomografiaröntgenlaitteita on Suomessa käytössä noin 700 ja niillä tehdään nykyisin noin 300 000 tutkimusta vuodessa. Panoraamatomografiaröntgenlaitteen yhteyteen voidaan tarvittaessa lisätä kefalostaatti. Kefalostaatti on lisäteline, jota käytetään otettaessa lateraalikallokuvia. Näitä kuvauksia voidaan käyttää apuna muun muassa hampaiden oikomishoidoissa. Yhdestä lateraalikallokuvasta aiheutuva säteilyannos on alle 0,01 mSv.
Hampaiston 3D-kuvantamiseen käytetään KKTT-laitetta, joita on Suomessa vielä melko vähän – laitteita on noin 30-40 (vuonna 2010). 3D-kuvia voidaan hyödyntää muun muassa hammasimplanttien asennuksen suunnittelussa ja hoidon seurannassa, sekä vaikeiden viisaudenhampaan poistojen yhteydessä. Tutkimuksen laajuudesta ja tarkkuudesta riippuen kuvauksesta aiheutunut säteilyannos on 0,01 - 0,65 mSv. Tämä vastaa minimissään noin vuorokauden ja maksimissaan noin kahden kuukauden taustasäteilyannosta.
Säteilysuojaus
Suun alueen röntgenkuvauksissa kilpirauhanen on potilaan säteilysuojauksen kannalta tärkein suojattava elin. Kilpirauhanen suojataan erityisellä lyijykaulurisuojalla, mikäli suoja ei häiritse itse tutkimusta. Panoraamatutkimuksissa voidaan käyttää lyijyhartiasuojainta. Sikiöön kohdistuva säteily hammasröntgentutkimuksissa on hyvin vähäinen. Vatsan päälle sijoitettavalla lyijyesiliinalla ei täten ole merkittävää suojaavaa vaikutusta, mutta sellaista voidaan käyttää.
Kuvaushuoneen säteilysuojaustarpeeseen vaikuttavat mm. röntgenlaitteen käyttömäärä, laitteen säteilytuotto, säteilykeilan koko ja kuvaussuunnat, sekä röntgenlaitteen sijainti huoneessa ja huonetta ympäröivien tilojen käyttötarkoitukset. Intraoraali- ja panoraamalaitteiden tapauksissa tilojen rakenteellisiksi säteilysuojauksiksi riittävät monissa tapauksissa huoneen jo olemassa olevat rakenteet (esim. tiiliseinä). Jos rakenteet katsotaan riittämättömiksi, täytyy seinien tai seinän osien säteilysuojauksia vahvistaa.
Hammasröntgentutkimuksia suorittavan henkilökunnan on suojauduttava säteilyltä. Riittävä etäisyys potilaasta ja säteilylähteestä intraoraali- ja panoraamatomografiaröntgenkuvauksessa on minimissään kaksi metriä. Väliseinän taakse siirtyminen kuvauksen ajaksi on usein riittävä säteilyturvallisuustoimi.
Hammasröntgentoiminnan valvonta
Suomessa Säteilyturvakeskus valvoo säteilylain (592/1991) perusteella hammasröntgenlaitteiden käyttöä. Säteilyturvakeskus valvoo, että hammasröntgentoiminta täyttää sille asetetut vaatimukset. Aloitettaessa toimintaa tai otettaessa käyttöön uutta hammasröntgenlaitetta, Säteilyturvakeskukselle on toimitettava riittävät tiedot, jotka sisältävät turvalliseen säteilyn käyttöön vaadittavat selvitykset. Hammasröntgenlaite voidaan ottaa käyttöön, kun laite on ilmoitettu STUKille ja sen käyttöön on saatu hyväksyntä. Laitteen haltijan, käyttöpaikan tai säteilytoiminnasta vastaavan henkilön vaihtuessa tai poistettaessa laite käytöstä, on muutoksesta ilmoitettava viivytyksettä. Säteilyn käytön turvallisuudesta vastaa toiminnan harjoittaja.
Valvontamittaukset ja tarkastukset
Intraoraaliröntgenlaitteiden valvonta perustuu käyttöpaikoille lähetettäviin testipaketteihin ja kyselylomakkeisiin. Käyttäjä säteilyttää testipaketin ohjeiden mukaisesti saatteessa mainitulla laitteella ja lähettää sen Säteilyturvakeskukseen analysoitavaksi. Testipaketin avulla tarkistetaan laitteen toiminnan asianmukaisuus (esimerkiksi säteilyannos). Jos testin tulos antaa aihetta, tehdään käyttöpaikalle erillinen tarkastus.
Panoraamatomografiaröntgenlaitteet ja KKTT-laitteet käydään tarkastamassa käyttöpaikalla. Tarkastuksissa kiinnitetään huomiota laitteen toimintaan, käyttöpaikan säteilysuojauksiin ja työtapoihin käytännön työssä sekä laadunvalvonnan järjestämiseen. Tarkastuksista laaditaan pöytäkirja, jossa esitetään mittaustulokset ja mahdolliset puutteet, jotka määrätään korjattavaksi määräaikaan mennessä.
