Mårtensonin avolouhos Enon kunnassa Paukkajanvaaralla. Paukkajanvaara on Suomen ainoa kaivoksen mittakaavassa uraania tuottanut laitos. Kaivoksesta louhittiin malmia vuosina 1958–1961.

Suomessa ei ole tällä hetkellä uraanikaivoksia. Enon Paukkajanvaarassa louhittiin 1950–1960 -lukujen vaihteessa runsaat 30 tonnia uraania. Toiminnan seurauksena alueelle jäi luonnolliset säteilytasot selvästi ylittävää jätekiveä ja rikastushiekkaa. Näistä jätteistä huolehdittiin 1990-luvun puolivälissä ja vuonna 2001 STUK totesi kaivosjätteet hyväksytysti loppusijoitetuiksi. 

Uraanin hinnan kohotessa on uraanimalmin etsintä viime vuosina elpynyt ja Suomessakin on tehty valtauksia. Niiden johtaminen itse kaivostoimintaan on varsin epävarmaa ja eri kuulemismenettelyt ja lupakäsittelyt huomioon ottaen toiminnan aloitukseen menisi joka tapauksessa useita vuosia. 

Ulkoinen säteily ja radonkaasu altistavat uraanikaivoksissa työskenteleviä säteilylle. Radon on erityisen ongelmallinen maanalaisissa kaivoksissa, mutta myös niissä työskentelyolosuhteet voidaan saada hyväksyttävälle tasolle huolehtimalla riittävästä ilmastoinnista ja peittämällä jätealueet.

Radonin pääsy kaivosalueelta ilmaan ja ympäristöön riippuu muun muassa malmin uraanipitoisuudesta ja louhintamenetelmästä. Haittoja voidaan vähentää hyvällä toimintojen suunnittelulla. Radonpitoisuudet myös laimenevat nopeasti ilmavirtausten mukana kulkeutuessaan kauemmas kaivosalueelta.

Radonaltistusta uraanikaivoksen lähiympäristössä voitaisiin ehkä verrata suomalaisten asuntojen radontorjunnassa asetettuun toimenpiderajaan, 200 becquereliin kuutiometrissä. Jos Suomeen perustettaisiin uraanikaivos, huolehdittaisiin varmasti siitä, että radonaltistus sen lähiympäristössä jäisi vähäiseksi toimenpiderajaan verrattuna.

Uraanikaivosalueella on yleensä myös uraanimalmin rikastamo. Kaivos- ja rikastustoiminnassa syntyy radioaktiivisia jätteitä, jotka ovat ydinenergialainsäädännön alaisia. Luvanhaltija on velvollinen huolehtimaan jätteiden käsittelystä ja loppusijoituksesta sekä kaikista aiheutuvista kustannuksista. 

	Paukkajanvaaralla toimineen uraanikaivoksen ja rikastamon alueen sisäänkäynti vuonna 1974. Tänä päivänä alue on kunnostettu ja radioaktiiviset jätteet haudattu.

Uraanikaivostoiminnan jätteet ovat jätekiveä ja erilaisia prosessijätteitä. Niiden aktiivisuuspitoisuudet ovat verraten vähäisiä, mutta toisaalta jätetilavuudet ovat samaa suuruusluokkaa kuin louhittu malmimäärä. Suurimmat aktiivisuuspitoisuudet ovat uraanimalmin kemiallisessa rikastuksessa syntyvässä jätteessä, johon jää uraanin poistamisen jälkeen vielä muita uraani- ja aktiniumsarjan radioaktiivisia aineita.  

Kaivostoiminnan aikana alueella on ympäristöstä eristettyjä lietemäisiä jätteitä sisältäviä altaita. Käytäntönä on, että nämä jätteet joko siirretään loppuun louhittuun kaivoskuoppaan tai kootaan kaivosalueelle tehtyihin eristysmateriaaleilla vuorattuihin altaisiin. Lisäaineiden avulla jäte saadaan kovetettua lähes liukenemattomaksi ja vettä läpäisemättömäksi. Läjitysalueen täytyttyä sen päälle rakennetaan maa-aineksista eristävä peitekerros. Hyvin hoidettuna uraanikaivostoiminnan jätteistä ei aiheudu merkittävää ympäristöhaittaa, mutta jätealuetta on tarkkailtava eristyskerrosten mahdollisen heikentymisen havaitsemiseksi. 

Uraanin tai toriumin tuottamiseen tarkoitettuun kaivos- ja rikastustoimintaan tarvitaan valtioneuvoston myöntämä lupa. Uraani- tai toriumpitoisen malmin tai malmirikasteen tuontiin tai vientiin tarvitaan toinen lupa, jonka myöntää tapauksesta riippuen Säteilyturvakeskus tai kauppa- ja teollisuusministeriö. 

Usein kysyttyä

Julkaisu (pdf): Luonnon radioaktiivisia aineita sisältävät materiaalit (STUK tiedottaa 2/2005)

Uraanikaivosjätteet (pdf)

Lisätietoa työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta

STUKin ja GTK:n tekemä raportti:
Uraanimalmin koelouhinnan ja rikastuksen ympäristövaikutukset (URAKKA)

Säteilyturvakeskuksen 30.6.2010 antama lausunto Talvivaara Sotkamo Oy:n uraanin talteenottoa koskevaan ympäristövaikutusten arviointiohjelmaan (YVA):

Kaivokset ja ympäristö

Lue lisää ympäristöministeriön verkkosivuilta